uutiset

21. kesäkuuta 2023

WASHINGTON, DC – Taloudellisesta pakottamisesta on tullut yksi kiireellisimmistä ja kasvavista haasteista kansainvälisellä näyttämöllä, mikä on herättänyt huolta sen mahdollisista vahingoista globaalille talouskasvulle, sääntöihin perustuvalle kauppajärjestelmälle sekä kansainväliselle turvallisuudelle ja vakaudelle. Tätä ongelmaa pahentaa se, että hallitukset maailmanlaajuisesti, erityisesti pienet ja keskisuuret maat, kohtaavat vaikeuksia reagoida tehokkaasti tällaisiin toimiin.

Tämän haasteen valossa Asia Society Policy Institute (ASPI) isännöi verkkokeskustelua ”Taloudellisen pakottamisen torjunta: työkaluja ja strategioita kollektiiviseen toimintaan”, 28. helmikuuta, moderoijanaWendy Cutler, ASPI:n varatoimitusjohtaja; ja mukanaVictor Cha, Aasian ja Korean vanhempi vararehtori, puheenjohtaja strategisten ja kansainvälisten tutkimusten keskuksessa;Melanie Hart, Kiinan ja Intian ja Tyynenmeren alueen vanhempi neuvonantaja talouskasvusta, energiasta ja ympäristöstä vastaavan alivaltiosihteerin toimistossa;Ryuichi Funatsu, Japanin ulkoministeriön taloudellisen turvallisuuspolitiikan osaston johtaja; jaMariko Togashi, Japanin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija Kansainvälisessä strategisten tutkimusten instituutissa.

Seuraavia kysymyksiä käsiteltiin:

• Kuinka maat voivat tehdä yhteistyötä vastatakseen taloudellisen pakottamisen haasteeseen, ja miten kollektiivisen taloudellisen pelotteen strategiaa voidaan toteuttaa tässä yhteydessä?
• Kuinka maat voivat voittaa pelon Kiinan kostotoimista ja työskennellä yhdessä voittaakseen pelon sen pakkotoimia kohtaan?
• Voivatko tullit tehokkaasti puuttua taloudelliseen pakkoon, ja mitä muita työkaluja on käytettävissä?
• Millainen rooli kansainvälisillä instituutioilla, kuten WTO:lla, OECD:llä ja G7-mailla, voi olla taloudellisen pakottamisen ehkäisyssä ja torjunnassa?
  

  Kollektiivinen taloudellinen pelote

  Victor Chatunnusti asian vakavuuden ja sen haitalliset seuraukset. Hän sanoi: ”Kiinan taloudellinen pakottaminen on todellinen ongelma, eikä se ole uhka vain liberaalille kauppajärjestykselle. Se on uhka liberaalille kansainväliselle järjestykselle”, ja lisäsi: ”He pakottavat maat joko tekemään valintoja tai olemaan tekemättä valintoja asioista, joilla ei ole mitään tekemistä kaupan kanssa. Ne liittyvät esimerkiksi demokratiaan Hongkongissa, ihmisoikeuksiin Xinjiangissa ja moniin muihin eri asioihin.” Viitaten äskettäiseen julkaisuunsa…Ulkoasiats-lehdessä hän kannatti tällaisen pakottamisen estämisen tarvetta ja esitteli "kollektiivisen selviytymiskyvyn" strategian, jossa tunnustetaan monien Kiinan taloudellisen pakottamisen kohteena olevien maiden vievän Kiinaan myös tuotteita, joista se on erittäin riippuvainen. Cha väitti, että kollektiivisen toiminnan uhka, kuten "5. artikla kollektiivisesta taloudellisesta toiminnasta", voisi mahdollisesti nostaa kustannuksia ja estää "Kiinan taloudellista kiusaamista ja Kiinan keskinäisriippuvuuden aseistamista". Hän kuitenkin myönsi myös, että tällaisen toiminnan poliittinen toteutettavuus olisi haastavaa.

  Melanie Hartselitti, että taloudellisen pakottamisen skenaariot ja sotilaalliset konfliktit ovat eri konteksteja ja taloudellista pakottamista tapahtuu usein "harmaalla alueella", ja lisäsi: "Ne ovat rakenteensa puolesta läpinäkymättömiä. Ne ovat rakenteensa puolesta piilossa." Koska Peking harvoin myöntää julkisesti kauppatoimenpiteiden käytön aseena ja käyttää sen sijaan hämärtämistaktiikoita, hän toisti, että on tärkeää tuoda läpinäkyvyyttä ja paljastaa nämä taktiikat. Hart korosti myös, että ihanteellinen skenaario on sellainen, jossa kaikki ovat joustavampia ja voivat siirtyä uusiin kauppakumppaneihin ja markkinoihin, jolloin taloudellinen pakottaminen "ei ole tapahtuma".

  Taloudellisen pakon torjuntatoimet

  Melanie Hartjakoi Yhdysvaltain hallituksen näkemykset, joiden mukaan Washington pitää taloudellista pakottamista uhkana kansalliselle turvallisuudelle ja sääntöpohjaiselle järjestykselle. Hän lisäsi, että Yhdysvallat on monipuolistanut toimitusketjujaan ja tarjonnut nopeaa tukea taloudellista pakottamista kohtaaville liittolaisille ja kumppaneille, kuten Yhdysvaltojen äskettäinen apu Liettualle osoittaa. Hän pani merkille Yhdysvaltain kongressin puolueiden välisen tuen tämän ongelman ratkaisemiselle ja totesi, että tullit eivät välttämättä ole paras ratkaisu. Hart ehdotti, että ihanteellinen lähestymistapa edellyttäisi eri maiden koordinoitua toimintaa, mutta vastaus voi vaihdella kyseessä olevien tuotteiden tai markkinoiden mukaan. Siksi hän väitti, että keskitytään löytämään paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen sen sijaan, että turvauduttaisiin yhden koon kaikille -lähestymistapaan.

  Mariko Togashikeskusteli Japanin kokemuksista Kiinan taloudellisesta pakottamisesta harvinaisten maametallien osalta ja huomautti, että Japani onnistui vähentämään riippuvuuttaan Kiinasta 90 prosentista 60 prosenttiin noin 10 vuodessa teknologian kehittämisen avulla. Hän myönsi kuitenkin myös, että 60 prosentin riippuvuus on edelleen huomattava este ylitettäväksi. Togashi korosti monipuolistamisen, taloudellisen tuen ja tiedon jakamisen merkitystä taloudellisen pakottamisen estämiseksi. Korostaessaan Japanin keskittymistä strategisen autonomian ja välttämättömyyden saavuttamiseen vipuvaikutuksen lisäämiseksi ja riippuvuuden vähentämiseksi muista maista hän väitti, että täydellisen strategisen autonomian saavuttaminen on mahdotonta millekään maalle, mikä edellyttää kollektiivista toimintaa, ja kommentoi: "Maakohtaiset ponnistelut ovat tietysti tärkeitä, mutta rajoitusten vuoksi mielestäni strategisen autonomian saavuttaminen samanmielisten maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää."

  Taloudellisen pakottamisen käsittely G7-maissa

   

  Ryuichi Funatsujakoi Japanin hallituksen näkökulman ja totesi, että aihe on yksi tärkeimmistä käsiteltävistä asioista G7-johtajien kokouksessa, jota Japani johtaa tänä vuonna. Funatsu lainasi G7-johtajien vuoden 2022 taloudellisen pakottamisen julkilausumaa: "Lisäämme valppauttamme uhkien, mukaan lukien taloudellisen pakottamisen, suhteen, joiden tarkoituksena on heikentää maailmanlaajuista turvallisuutta ja vakautta. Tätä varten pyrimme tehostamaan yhteistyötä ja tutkimme mekanismeja, joilla parannetaan tällaisten riskien arviointia, valmiutta, pelotetta ja niihin reagoimista, hyödyntäen parhaita käytäntöjä altistumisen torjumiseksi sekä G7-maiden sisällä että niiden ulkopuolella", ja sanoi, että Japani ottaa tämän sanamuodon ohjenuoraksi edistyäkseen tänä vuonna. Hän mainitsi myös kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, roolin "kansainvälisen tietoisuuden lisäämisessä" ja viittasi ASPI:n vuoden 2021 raporttiin nimeltä,Kauppaan pakottamiseen vastaaminen, jossa ehdotettiin, että OECD laatii luettelon pakkokeinoista ja perustaa tietokannan läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

   

  Vastauksena siihen, mitä panelistit toivovat tämän vuoden G7-huippukokouksen tuloksena,Victor Chasanoi, ”keskustelu strategiasta, joka täydentää tai tukee vaikutusten lieventämistä ja sietokykyä, jossa tarkasteltiin, miten G7-maat voisivat tehdä yhteistyötä jonkinlaisen kollektiivisen taloudellisen pelotteen viestimiseksi”, tunnistamalla Kiinan suuren riippuvuuden ylellisyystuotteista ja strategisista välituotteista. Mariko Togashi toisti toivovansa, että yhteisistä toimista kehitetään ja niistä keskustellaan edelleen, ja korosti, että on tärkeää tunnustaa maiden talous- ja teollisuusrakenteiden erot, jotta voidaan löytää yhteinen pohja ja selvittää, missä määrin kompromisseja ne ovat valmiita tekemään.

   

  Panelistit tunnustivat yksimielisesti kiireellisten toimien tarpeen Kiinan johtaman taloudellisen pakottamisen torjumiseksi ja vaativat kollektiivista vastausta. He ehdottivat maiden välistä koordinoitua toimintaa, johon kuuluu kriisinsietokyvyn ja toimitusketjujen monipuolistamisen lisääminen, läpinäkyvyyden edistäminen ja kollektiivisen taloudellisen pelotteen mahdollisuuden tutkiminen. Paneelistit korostivat myös räätälöidyn vastauksen tarvetta, jossa otetaan huomioon kunkin tilanteen ainutlaatuiset olosuhteet yhtenäisen lähestymistavan sijaan, ja olivat yhtä mieltä siitä, että kansainvälisillä ja alueellisilla ryhmittymillä voi olla ratkaiseva rooli. Tulevaisuutta ajatellen panelistit näkivät tulevan G7-huippukokouksen tilaisuutena tarkastella tarkemmin strategioita kollektiiviseksi vastaukseksi taloudellista pakottamista vastaan.